Yli puoli vuotta mennyt edellisestä kirjoituksesta. Huh huh!

Tämän puolen vuoden aikana on erottu ja palattu yhteen monesti. Vaikeaa on aina välillä, hyvin vaikeaa. Luottamuspulaa puolin ja toisin. Mutta minä ainakin jaksan yrittää.

Lauantaina oli äitini 50-vuotisjuhlat. Avomieheni ei ollut kutsuttujen listalla. Tein äidilleni selväksi, että hänen kutsumatta jättäminen loukkaa minua. Äitini uhkasi välien rikkoutumisella jos en saapuisi juhliin. Niinpä minä menin. Juhlissa sain aikaan ihmetteleviä kommentteja: "Miksi ihmeessä tulit kun miestäsi ei kutsuttu? Miksi annoit äidillesi periksi?" Niin, en tiedä miksi. Tämän ihmisen ote minusta on ollut yli 20 vuotta niin tiukka, että irti pyristeleminen on vaikeaa. Sain kuitenkin tukea muilta sukulaisiltani. Jos äitini päättäisi katkaista välit, saisin tukea heiltä.

Niinpä minä päätin tehdä sen, päätin katkaista välit äitiini. En tiedä vielä miten jatkossa tapaan isääni, koska he asuvat yhdessä. Ehkä pyydän isääni käymään luonani täällä Turussa.

Tämä päätös pelottaa silti. Mutta äidilläni ei ollut mitään syytä jättää avomiestäni kutsumatta juhliini. Oli noloa istua ilman avecia. Serkkuni poikaystävä oli kutsuttu juhliin. Pikkuveljeni oli kuulemma juuri vienyt tyttöystänsä näytille vanhemmilleni. Mutta minä ja avomieheni emme ole tervetulleita. Great.