Täällä sitä ollaan. Espoossa isosiskon luona suunnittelemassa hänen elokuisia häitään. Ihan ei tällainen hössötys meikäläistä nappaa, mutta ymmärtäähän sen, eihän tämä ole minulle vielä ajankohtaista. Onneksi en ole kaaso tai morsiusneito, omaakin stressiä on ihan tarpeeksi! Hassua kyllä silti miettiä, että puolen vuoden päästä isosisko on rouva!

Viimeksi kirjoitin muutosta. Muutto saatiin tosiaan alta pois yhden viikonlopun aikana, mutta se tavarakuorma on edelleen purkamatta. Siis kyllä, vielä melkein kahden kuukauden jälkeen. Tässä kohtaa kyllä huomautan, että itse olen omat muuttolaatikkoni jo purkanut, mies ei ole koskenutkaan omiin tavaroihinsa (vähän elättelin toiveita, että tämän isosiskon-vierailun aikana hän olisi vihdoin tarttunut toimeen, mutta olin väärässä -puhelu kotiin paljasti miehellä olevan kroonisen päänsäryn. Ei puhettakaan siivoamisesta.) Mies kyllä muisti eilisiä syntymäpäiviäni ihanalla lahjalla. Meni ja osti Wacom Bamboon! Täytyykin testata sitä ihan kohta puoliin.... Toivottavasti opin sen käytön nopsaan, hyödyllinen varmasti. :) Mies on edelleen samanlainen possu kuin aiemminkin, mutta useammin minä itse saan sellaisia välähdyksiä, kun tajuaa, että on se vaan ihana. Ja että haluan olla sen kanssa vaikka elo on kuin sikolätissä asustaisi. Ollaan sitten possuja yhdessä, Wagnereita kumpikin.

Tämä häävillitys on kyllä kieltämättä saanut minut miettimään, mitä itse haluaisi siltä isolta pävältä. En missään nimessä ole valmis naimisiin vielä (daa, täytin eilen 21-vee!), mutta luettuani lukuisia morsianten kertomuksia tuosta tapahtumasta, aloin hiukan leikkiä ajatuksella itsekin.. Pikainen hyvänyönpuhelu miehelle kyllä palautti maanpinnalle: Vastaus kysymykseen "Meetkö munkaa naimisiin?" oli "E. Ainakaan viä." Että se siitä. No, ehkä joskus sitten. Ja hyvä miehen silloin tajuta, että tosiasiassa kaikki onkin jo suunniteltu valmiiksi aikaa sitten.....

Röh röh!