Mieheni on rikki. Uskomattoman rikki. 30-vuotias, elämä edessä, mutta hajalla ja rikkinäinen, pirstoutunut. Tämä siksi, että hän on tehnyt nuorena asioita, joita ei pysty antamaan itselleen anteeksi.

Minä haluaisin niin korjata hänet. Voiko toista ihmistä korjata? Voinko seurustella miehen kanssa, joka ei usko olevansa oikeutettu onnellisuuteen? Enhän koskaan voisi tehdä häntä onnelliseksi..

Miten saan hänet uskomaan, että antamalla minun kannettavakseni puolet kaikesta asiat vielä helpottuvat?

Sillä minä haluan kantaa puolet siitä taakasta, nähdä ne painajaiset sinun puolestasi.