Nyt on mennyt jo viikko. Vieläkään ei tilanne ole ihan normaali. Väsyttää koko ajan helvetisti enkä saa mistään otetta. Aina välillä tulee sellaisia kausia, kun tunnen olevani "irrallaan" elämästä ja ympäröivistä ihmisistä. Se tuntuu epämiellyttävältä. Se on kuin nälkä jota ei pysty ruokkimaan tai jano, joka ei katoa juomalla. Ja se jos mikä tuntuu epämiellyttävältä!! Ihan kuin olisin sellaisessa pienessä jurrissa koko ajan..  Tai siis laskuhumalassa, kun huono olo iskee ja pää painaa ainakin tonnin. Sellainen, kun katse harhailee sinne tänne.

Ehkä tämä on hormonaalista. Ehkä tilanne paranee aikaa myöten. Pelottavaa, miten nämä kaudet alkavat aina yhtäkkiä. Horoskooppini ilmoitti eilen, että elän "henkisesti tyhjää jaksoa". No shit, Sherlock. Ajattelen, että kaikki ongelmat korjaantuvat jos saan sen pesukoneen. Silloin saan energiaa pestä pyykkejä. Toisaalta se on ihan tottakin, puhdas pyykki tuoksuu kyllä hyvälle, ehkä siitä voisi saada oikeastikin jonkinlaisen energiaboostin! Olettaisin, että ongelmana on yksinkertaisesti raittiin ilman ja liikunnan puute. Oletan, että jos jaksaisin vääntäytyä lenkille, voisin jopa piristyä hieman. Tai sitten voisin vaihtaa kasvisruokaan. Toisaalta minulla saattaisi olla vaikkapa tulehdus jossain, varpaani on ollut jo viikon verran turvoksissa.

Oloani ei helpota se, että tämä asioiden loputon analysointi johtaa lopulta aina siihen, että alan pohtia parisuhdettani. Kaipaan uudistusta! Haluaisin matkalle johonkin. Tai en välttämättä edes matkalle, vaan esimerkiksi yhdessä teatteriin tai jotain. Minä todella yritän keksiä aina jotain. Mutta Jukka ei jaksa keskittyä muuhn kuin työhönsä. Se on aina etusijalla. Iltaisin sitten maataan sohvalla, eikä puhettakaan mistään eroottisista leikeistä.

Vitsi miten kaipaan energisyyttä!